Leikkimielisiä nämä kiivit ...
... ja isänmaallisia.
Silver Fern -saniainen on kansallinen ikoni ja näkyy muuallakin kuin matkamuistorihkamassa. Tässä olisi suomalaisilla oppimista. Jääköhän turisteille Suomesta mieleen mitään kasvia?
Päivittäistavarakauppaketju muistuttaa paikallisuudestaan ja saniaisenlehti on taipunut ostoskärryksi.
Rugby-maajoukkue sponsoreineen on varustettu saniaisin ....
Ja tietysti Air New Zealand.
Pienoismalli oli museon aulassa, yhtiön 75-vuotisjuhlanäyttelyn yhteydessä, ...
... mutta koneet ovat ihan oikeastikin saniaisenlehdin koristeltuja.
Noo, onhan meilläkin (kyseenalaista mainetta niittänyt) Marimekko-finnair.
Nähtäväksi jää, tuleeko uuteen lippuunkin saniainen. Ehdokkaita esillä jonkun julkisen rakennuksen seinässä.
Niin, matkalla Wellingtonista Aucklandiin tosiaan satoi, välillä vähemmän, mutta enimmäkseen enemmän. Sateesta huolimatta tuli taas todetuksi, että pitkään maahan (1400 km) mahtuu monenlaista maisema-aluetta.
Välillä oli nyppylää nyppylän vieressä ...
... ja välillä tasaista ylänköä (Tangariron kansallispuiston itäpuolella) kuin elotonta kuun pintaa, jatkuen (loputtoman) pitkän matkan. Sadepilvet roikkuivat niin alhaalla, ettei näkyvyyttä juuri ollut.
Alhaalla laaksossa taas rehevää, ...
... melkein kuin sademetsässä.
Kaatosateessa ei lähdetty patikoimaan kansallispuistoon, vaan tyydyttiin opastuskeskuksessa toteamaan, että tässä maailmanperintökohteessa on tulivuoria ja kraaterijärviä.
Opossumikin tuli tutuksi. Tämän tihulaisen karvasta tehdään myös lankaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti