350 000 asukkaan Christchurch, The Garden City, jää taakse, kun tämä naapurin komea hortensia on vielä lähtöhetkellä ikuistettu. Lähdemme kohti Pictonin satamaa "palautusautolla". Turistit ajavat jostain syystä useammin pohjoisesta etelään kuin päinvastaiseen suuntaan. Niinpä autovuokraamoilla on tarvetta palauttaa autoja esim. Aucklandiin tai Pictoniin. Siksi niitä saa vuokrata hyvin edullisesti, kun ajoreitti on kohti pohjoista.
Ensimmäisellä taukopaikalla, aamuauringossa hehkuvia värejä.
Toinen pieni kuvaustauko hyljeyhdyskunnan asuinpaikoilla.
... ja toinen rannalla.
Rannalla rötköttäjää väsytti.
Aaltojen tuomat levät kuin auton sisärenkaan riekaleita.
Lokki terävänä tilannetta tarkkailemassa.
Uuden Seelannin maorinkielinen nimi Aotearoa eli Pitkän valkoisen pilven maa muistui mieleen, kun katseli näitä pilvimuodostelmia.
Maisema oli välillä karua, kun oli poikettu meren rannalta sisämaahan. Mutta aidattuja lammaslaitumia on tuolla ylhäälläkin, missä ei näyttäisi kasvavan mitään syötävää.
Pictoniin ja Wellingtonin lautalle ollaan nyt menossa, mutta seuraavalla reissulla olisi mielenkiintoista poiketa myös Nelsonin kaupungissa, joka on saaren aurinkoisin, taiteilijoiden ja käsityöläisten suosima paikka.
Autolautan lisäksi Pictonista lähti ...
Lauttamatkalla oli auringonotto- ja käsityökeli.
Etelä- ja pohjoissaaren välinen salmi -Cook Strait- on kapeimmasta kohdasta vain 22 km. Lauttamatkaa kertyy tietysti enemmän, kun satamat on rakennettu suojaisiin lahtiin.
James Cookin miehistöä eivät maorit kohdelleet kovin ystävällisesti, kuten oheisesta tekstistä voit lukea.
Saavutaan Wellingtoniin, pääkaupunkiin. Rantaa hallitseva tumma rakennus kuvan oikeassa reunassa on kansallismuseo.
Matkustajasataman vieressä lähtevää puutavaraa, jota viedään lähinnä raakapuuna eikä jalostettuna. Tärkein vientiryhmä ovat kuitenkin maataloustuotteet.




























Ei kommentteja:
Lähetä kommentti