Torstai, Uudenvuoden aatto

Essutehtailua. 

Laatikostourakointia.

Lipastoa pukkaa myös terassin helteessä. Joku halusi ostoksensa valmiiksi koottuina.

Vuoden viimeisen aterian valmisti paikallinen hampurilaisketju. Ranskalaiset eivät ole perunaa, vaan kumaraa - makeaa bataatin näköistä juuresta.

Kalle päätti pestautua sihteeriksi.

Tiistai: Elukoita ja aaltoja

Tiistaipäivä käynnistyi hölkkälenkillä Riccartonin hevoskilparataa ympäröivillä viheralueilla. 

Sitten Willowbankin eläinpuistoon kiivejä bongaamaan.

Ensin oli vastassa paljon muita lintuja.

Ylväs musta joutsen.

Ylisöpöt sorsanpoikaset.

Utelias hanhi (?).

Pukeko - saaren ihan omaa linnustoa - ei halunnut asettua kuvattavaksi, mutta oli helposti tunnistettava punaisine jalkoineen ja loistavan sinisine höyhenpeitteineen.

Emun jalat ovat järeät, nokka tukeva ja kaula lyhyt suhteessa jalkojen pituuteen. Kun emu kumartuu etsimään jotain maasta nokallaan, vartalon painopiste siirtyy niin, että lintu huojuu vielä ylös ojennuttuaan. Johtuneeko kömpelyys lentokyvyttömyydestä? Kai mekin olisimme sirompia, jos osaisimme lentää?

Eipä tätä hymyilemättä katsele.

Värikäs poseeraaja ...

... ja kotoisa kukko, ...

... jonka rouva vei tiput kiireesti piiloon uteliailta.

Kana on muuten maorikielellä heihei.

Autuaasti päiväunilla röhnöttävät siat (huom. karvapeite), ...

... koreilevat kukot... 

 ... sekä keimaileva kaunotar ... 

... ennen laamoja ...

... ja vuohia.

Nämä vilkkaat vipeltäjät olivat omassa häkissään ilman emoa. Voimakkaista jaloista ja nokan muodosta päätellen ne voisivat ehkä olla vaikka emunpoikasia.

Jaa mää vai?

Leikkisä ja oppivainen Kea-papukaija asustaa eteläsaaren vuoristoissa.

Ja lopulta se kiivi, jonka vuoksi tähän eläinpuistoon lähdettiin. 

Kiivi on siis sekä linnun että hedelmän nimi. Lisäksi Uuden Seelannin (valkoihoisia) asukkaita kutsutaan kiiveiksi. Alkuperäiskansa maorit on asia erikseen (niin kuin Suomessa saamelaiset). Maorit ovat ruumiinrakenteeltaan rotevia. Siksipä Uuden Seelannin voitokas rugby-maajoukkue koostuu enimmäkseen maoreista. Rugby on se amerikkalaista jalkapalloa muistuttava peli, jossa ei käytetä suojuksia. Nyt mentiin kiwi-linnusta vähän sivupoluille, mutta mainittakoon vielä, että All Blacks -rugbyjoukkue aloittaa ottelun perinteisellä, uhittelevalla haka-tanssilla https://m.youtube.com/watch?v=IqfHv9FOpXw

Kiwi-lintu on uhanalainen yöeläin. Niinpä eläinpuiston kiwi-talo on pimennetty, jotta kävijät näkevät linnut aktiivisimmillaan. Siellä ne lentokyvyttömät mennä vipelsivät, tonkien pitkällä nokallaan maasta syötävää. Valokuvaaminen oli kielletty, joten tässä kuvia täytetyistä linnuista sekä hieman faktaa.

Ja tässä syy siihen, miksi Uudessa Seelannissa on kiivien lisäksi paljon muita kotoperäisiä lajeja:

Iltapäivällä New Brightonin aallokko ei ollut kovin ystävällinen. Mentiin kuitenkin uimaan. Nyt tiedän, miltä pohjavirta tuntuu. Se tosiaan vie mennessään (vaikka uimme lippujen välissä, rantavahdin valvomalla sektorilla).

En tullut itse kuvanneeksi New Brightonin kirjastoa, mutta tässä Wikipedian kuva rakennuksesta ja siitä lähtevästä pitkästä laiturista. Tätä lähemmäksi merta lienee kirjasto rakennettu vain Oulussa?

Laiturin päässä kalastajat koettelivat onneaan.

Melkein taidekuva syntyi vahingossa, kun lokki osui sopivasti auringon alle.

Nato-kannanotto oli osa muutaman kuvan liitupiirrossarjaa.

New Brightonin alueen kohtalona maanjäristyksessä 2011 oli paksu liejukerros, joka peitti alleen kadut, hautasi autoja ja vaurioitti rakennuksia. Tässä osassa Christchurchia on nyt paljon tyhjiä tontteja, joilta tuhoutuneet (omakoti)talot on purettu pois. Taloudellisen vahingon lisäksi maanjäristys aiheutti tietysti inhimillistä kärsimystä. Kuulin mm. yhdeksänkymppisestä pariskunnasta, joka joutui uuden talon valmistumista odottaessaan asumaan kolme vuotta autotallissa, jonka sisustuksena oli jääkaappi, mikrouuni, sänky ja tv. Vaurioituneita rakennuksia ei päästy purkamaan eikä uusia rakentamaan ennen kuin vakuutusyhtiö oli arvioinut vahingot ja tehnyt päätökset korvauksista. 

Keskiviikko: Maastossa ja maaseudulla

Keskiviikko valkeni aurinkoisena, mutta pilvistyi jo aamupäivällä. Täydellinen pyöräilysää; ei liian kuuma.

Waimakariri -joen varteen on rakennettu maastopyöräilyreittejä.

Maastossa ei ole suurta korkeusvaihtelua, mutta tiukat mutkat pienissäkin nousuissa ja laskuissa tekevät ajon riittävän haastavaksi. 

Valokuvaustaukoja ei juuri pidetty, mutta näistä otoksista käy ilmi, että ...

... maaperä on kellertävää savea, ...

... , lienee vanhaa joenpohjaa. 

Illalla retki Banksin vulkaaniselle niemimaalle, jossa on lahti toisensa vieressä. 

Matkan varrella hassu siilohotelli.

Nordic Chillin venäläinen asiakas oli kutsunut tutustumaan komealle paikalle vuorenkylkeen rakennuttamaansa suomalaiseen hirsitaloon. 

Talo on viimeistelyä vaille valmis. 

Pihalla viinitarha ja hedelmäpuita.

Portaita pitkin laskeudutaan vanhalle talolle. Kuten näkyy, rinne on jyrkkä. Hatunnosto rekkakuskille, joka on tuonut hirret tontille!

Ennen Kontio-hirsitaloa on plantaasille tehty pienempiä hirsirakennuksia. Saunakin on (muttei tässä kuvassa). Harjoittelukappaleita, sanoi emäntä. 

Mykistävin oli tämä 1500- luvulla rakennetun novgorodilaisen esikuvan mukaan tehty kirkko.

Miksi ja millä rahalla, sitä ei kukaan meistä kehdannut kysyä.

Tästäkin kuvasta käy ilmi rinteen jyrkkyys. Ei helpoimpia rakennuspaikkoja.

Alhaalla Akaroassa, "Uuden Seelannin ranskalaisimmassa kaupungissa", Pohutukawa kukki komeasti rantakadun varrella. Kuvan autot eivät edusta vallitsevaa autokantaa (turistien vuokra-autoja?).  Paikalliset ajavat pääsääntöisesti vanhalla kalustolla. Tämän vuosikymmenen autoja ei juuri näy. 90-luvun kiesit ovat hyvin tavallinen näky.