Sitten Willowbankin eläinpuistoon kiivejä bongaamaan.
Ensin oli vastassa paljon muita lintuja.
Ylväs musta joutsen.
Ylisöpöt sorsanpoikaset.
Utelias hanhi (?).
Pukeko - saaren ihan omaa linnustoa - ei halunnut asettua kuvattavaksi, mutta oli helposti tunnistettava punaisine jalkoineen ja loistavan sinisine höyhenpeitteineen.
Emun jalat ovat järeät, nokka tukeva ja kaula lyhyt suhteessa jalkojen pituuteen. Kun emu kumartuu etsimään jotain maasta nokallaan, vartalon painopiste siirtyy niin, että lintu huojuu vielä ylös ojennuttuaan. Johtuneeko kömpelyys lentokyvyttömyydestä? Kai mekin olisimme sirompia, jos osaisimme lentää?
Eipä tätä hymyilemättä katsele.
Värikäs poseeraaja ...
... ja kotoisa kukko, ...
... jonka rouva vei tiput kiireesti piiloon uteliailta.
Kana on muuten maorikielellä heihei.
Autuaasti päiväunilla röhnöttävät siat (huom. karvapeite), ...
... koreilevat kukot...
... sekä keimaileva kaunotar ...
... ennen laamoja ...
... ja vuohia.
Nämä vilkkaat vipeltäjät olivat omassa häkissään ilman emoa. Voimakkaista jaloista ja nokan muodosta päätellen ne voisivat ehkä olla vaikka emunpoikasia.
Jaa mää vai?
Leikkisä ja oppivainen Kea-papukaija asustaa eteläsaaren vuoristoissa.
Ja lopulta se kiivi, jonka vuoksi tähän eläinpuistoon lähdettiin.
Kiivi on siis sekä linnun että hedelmän nimi. Lisäksi Uuden Seelannin (valkoihoisia) asukkaita kutsutaan kiiveiksi. Alkuperäiskansa maorit on asia erikseen (niin kuin Suomessa saamelaiset). Maorit ovat ruumiinrakenteeltaan rotevia. Siksipä Uuden Seelannin voitokas rugby-maajoukkue koostuu enimmäkseen maoreista. Rugby on se amerikkalaista jalkapalloa muistuttava peli, jossa ei käytetä suojuksia. Nyt mentiin kiwi-linnusta vähän sivupoluille, mutta mainittakoon vielä, että All Blacks -rugbyjoukkue aloittaa ottelun perinteisellä, uhittelevalla haka-tanssilla https://m.youtube.com/watch?v=IqfHv9FOpXw
Kiwi-lintu on uhanalainen yöeläin. Niinpä eläinpuiston kiwi-talo on pimennetty, jotta kävijät näkevät linnut aktiivisimmillaan. Siellä ne lentokyvyttömät mennä vipelsivät, tonkien pitkällä nokallaan maasta syötävää. Valokuvaaminen oli kielletty, joten tässä kuvia täytetyistä linnuista sekä hieman faktaa.
Ja tässä syy siihen, miksi Uudessa Seelannissa on kiivien lisäksi paljon muita kotoperäisiä lajeja:
Iltapäivällä New Brightonin aallokko ei ollut kovin ystävällinen. Mentiin kuitenkin uimaan. Nyt tiedän, miltä pohjavirta tuntuu. Se tosiaan vie mennessään (vaikka uimme lippujen välissä, rantavahdin valvomalla sektorilla).
En tullut itse kuvanneeksi New Brightonin kirjastoa, mutta tässä Wikipedian kuva rakennuksesta ja siitä lähtevästä pitkästä laiturista. Tätä lähemmäksi merta lienee kirjasto rakennettu vain Oulussa?
Laiturin päässä kalastajat koettelivat onneaan.
Melkein taidekuva syntyi vahingossa, kun lokki osui sopivasti auringon alle.
Nato-kannanotto oli osa muutaman kuvan liitupiirrossarjaa.
New Brightonin alueen kohtalona maanjäristyksessä 2011 oli paksu liejukerros, joka peitti alleen kadut, hautasi autoja ja vaurioitti rakennuksia. Tässä osassa Christchurchia on nyt paljon tyhjiä tontteja, joilta tuhoutuneet (omakoti)talot on purettu pois. Taloudellisen vahingon lisäksi maanjäristys aiheutti tietysti inhimillistä kärsimystä. Kuulin mm. yhdeksänkymppisestä pariskunnasta, joka joutui uuden talon valmistumista odottaessaan asumaan kolme vuotta autotallissa, jonka sisustuksena oli jääkaappi, mikrouuni, sänky ja tv. Vaurioituneita rakennuksia ei päästy purkamaan eikä uusia rakentamaan ennen kuin vakuutusyhtiö oli arvioinut vahingot ja tehnyt päätökset korvauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti